Pieniä odotuksia, suuria pettymyksiä

Toivoisin, että voisin kirjoittaa otsikon toisinpäin. Yleensä käy niin, että kun jotain oikein odottaa ja sitten kun se päivä koittaa, huomaa että odotukset ovat olleet isoja ja todellinen juttu tuntuukin sitten pettymykseltä. Toivottavasti tämä ilta kuitenkin ylittää odotukset.

Aina on mukava tavata kavereita, varsinkin niitä joita ei usein näe. Ja toivottavasti mukaan tarttuu myös muutama uusi kaveruus.

Oma hauskuutensa on myös valmiiksi laittautuminen (tiedän etteivät miehet oikein tätä ymmärrä), vaatteiden valinnan vaikeus, hiusten kanssa tuhertaminen ja meikin parissa ähertäminen. Pitkän tuskaisen ajan jälkeen huomaa, ettei lopputulos miellytä ollenkaan, muttei ole enää aikaa aloittaa koko rumbaa alusta.

Rumbasta tulikin mieleen vaakamambo, kuinkas muuten. Olen päättänyt etten tälle illalle aseta minkäänlaisia toiveita siihen suuntaan. Varsinkin kun ilta on aika naisvoittoinen. Kun ei ole odotuksia, mahdollinen flirttailukin on jo suuri plussa.

Pienistä odotuksista huolimatta suuntaa iloisin mielin iltaa kohden ja uteliaana odotan mitä tapahtuu.

Leffojen lauantai

Todellinen luppopäivä takana. Tulipahan katseltua kaikenmoisia leffoja telkasta. Osa sai kyllä ihmettelemään, että kaikenmoista huttua sitä näytetäänkin.Naisena tietysti rakastan kaikenmaailman romanttisia komedioita, mutta kyllä niissäkin sentään jokin laatu pitää olla ..... tai no joskus komea pääosan esittäjä riittää :)

Hetkittäin (hyvin harvoin) kyllä tulee mieleen, että onpa oma elämä köyhää, kun minulle ei ikinä satu mitään samanmoista. Onneksi sitten "aikuisen" järki voittaa ja ajattelen etteipä yleensä kenellekkään muullekaan. Vaikkakin eräs kaverini pääsee kieltämättä aika lähellenoita henkilöitä, joille tapahtuu romantiikan (tai ainakin seksin) alueella.

Yksi lausahdus jäi mieleen elokuvasta Vain Seksiä "Ei se kenen kanssa viettää illan vaan se kenen kanssa haluaa viettää koko seuraavan päivän". Ehkei se mennyt ihan noin, mutta sinnepäin. Joka tapauksessa, lausahdus on niin oikeassa. Illalla (varsinkin pienessä maistissa) voi hyvinkin himottaa, mutta seuraavana aamuna miettii, että mitähän minäkin tuossa ihmisessä näin. Mutta jos aamulla tuntuu, ettei haluaisi vielä lähteä eri teille, voi  kyseessä olla muutakin kuin puutteen lääkintä tai humalaisen kiima.

Tuntuu, että koko päivän telkan tuijotus on vienyt viimeisetkin järjen rippeet ja kirjoituskyvyn. En enää ihmettele, miksi ollaan huolissaa lapsista, jotka tuijottavat liikaa telkkaa.

Nyt taidan uppoutua perinteiseen dekkarikirjallisuuteen.