Pieniä odotuksia, suuria pettymyksiä

Toivoisin, että voisin kirjoittaa otsikon toisinpäin. Yleensä käy niin, että kun jotain oikein odottaa ja sitten kun se päivä koittaa, huomaa että odotukset ovat olleet isoja ja todellinen juttu tuntuukin sitten pettymykseltä. Toivottavasti tämä ilta kuitenkin ylittää odotukset.

Aina on mukava tavata kavereita, varsinkin niitä joita ei usein näe. Ja toivottavasti mukaan tarttuu myös muutama uusi kaveruus.

Oma hauskuutensa on myös valmiiksi laittautuminen (tiedän etteivät miehet oikein tätä ymmärrä), vaatteiden valinnan vaikeus, hiusten kanssa tuhertaminen ja meikin parissa ähertäminen. Pitkän tuskaisen ajan jälkeen huomaa, ettei lopputulos miellytä ollenkaan, muttei ole enää aikaa aloittaa koko rumbaa alusta.

Rumbasta tulikin mieleen vaakamambo, kuinkas muuten. Olen päättänyt etten tälle illalle aseta minkäänlaisia toiveita siihen suuntaan. Varsinkin kun ilta on aika naisvoittoinen. Kun ei ole odotuksia, mahdollinen flirttailukin on jo suuri plussa.

Pienistä odotuksista huolimatta suuntaa iloisin mielin iltaa kohden ja uteliaana odotan mitä tapahtuu.

Leffojen lauantai

Todellinen luppopäivä takana. Tulipahan katseltua kaikenmoisia leffoja telkasta. Osa sai kyllä ihmettelemään, että kaikenmoista huttua sitä näytetäänkin.Naisena tietysti rakastan kaikenmaailman romanttisia komedioita, mutta kyllä niissäkin sentään jokin laatu pitää olla ..... tai no joskus komea pääosan esittäjä riittää :)

Hetkittäin (hyvin harvoin) kyllä tulee mieleen, että onpa oma elämä köyhää, kun minulle ei ikinä satu mitään samanmoista. Onneksi sitten "aikuisen" järki voittaa ja ajattelen etteipä yleensä kenellekkään muullekaan. Vaikkakin eräs kaverini pääsee kieltämättä aika lähellenoita henkilöitä, joille tapahtuu romantiikan (tai ainakin seksin) alueella.

Yksi lausahdus jäi mieleen elokuvasta Vain Seksiä "Ei se kenen kanssa viettää illan vaan se kenen kanssa haluaa viettää koko seuraavan päivän". Ehkei se mennyt ihan noin, mutta sinnepäin. Joka tapauksessa, lausahdus on niin oikeassa. Illalla (varsinkin pienessä maistissa) voi hyvinkin himottaa, mutta seuraavana aamuna miettii, että mitähän minäkin tuossa ihmisessä näin. Mutta jos aamulla tuntuu, ettei haluaisi vielä lähteä eri teille, voi  kyseessä olla muutakin kuin puutteen lääkintä tai humalaisen kiima.

Tuntuu, että koko päivän telkan tuijotus on vienyt viimeisetkin järjen rippeet ja kirjoituskyvyn. En enää ihmettele, miksi ollaan huolissaa lapsista, jotka tuijottavat liikaa telkkaa.

Nyt taidan uppoutua perinteiseen dekkarikirjallisuuteen.

Ketuttaa ....

Tämä ei todellakaan ole ollut parhaita päiviäni. Taidanpa tänään tehdä jotain, mitä en yleensä arki-iltana yksinäni tee. Ja ei, siihen ei liity mitään surisevaa ;) Jääkaapissa on vajaa viinipullo ja taidanpa tyhjentää sen illan aikana.

Tänään olen taas miettinyt ihmisten motiiveja ja älykkyysosamäärää. Jos itse haluaa häslätä, niin voisi kuitenkin hieman rajoittaa, ettei sotke siihen myös muita ihmisiä ja muiden ihmisten asioita. Yksi ihminen sotkee ja pari siivoaa jälkiä. Joidenkin elämä tuntuu pyörivän yhden asian ympärillä ja millään mulla ei ole väliä. Nyt en tässä puhu mistään parisuhdeasioista. Niistä minä taidankin olla ihan väärä henkilö puhumaan, ainakaan viisaita. Elämäni tarina on, että kenet minä haluan ei halua minua ja päinvastoin.

No, olisikohan siinä ollut päivän valitusosio.

Suhteista tulikin mieleeni, että olen huomannut (mielenkiintoisan) ilmiön. Pikkujoulukauden lähestyessä lehdissä alkaa olemaan enemmän juttuja pettämisestä, työpaikkasuhteista ja satunnaisista seksisuhteista. Ajoitus tuskin on sattumaa. Omalta kohdaltani totean, työpaikkaromanssia minulla ei ole ollut. Osittain siksi, ettei ole ollut sopivaa miestä työkaverina. Ikinä en ole pettänyt. Ja olen syvästi sitä mieltä, että suhteessä ei petetä. Jos haluja siihen tulee, paras ensin lopettaa suhde. Minua on kyllä petetty ja voin sanoa, että se oli ihan perseestä.

Olisikohan se ollut Depp, joka sanoi suunnilleen näin "Kahta ihmistä ei voi rakastaa samanaikaisesti. Jos rakastaa toista, ei enää rakasta ensimmäistä". En muista tarkalleen ja englanniksi se kuitenkin kuulosti hieman järkevämmältä.

Niin ja mikäli jotain sattuu kiinnostamaan, ainakaan osaltani viime viikolla ei ollut parempi flaksi puolisheivaamattomilla säärillä ja yhteensopimattomilla alusvaatteilla. Jatkossa siis sokeroitan itseni jokapuolelta ja käyn hakemassa uudet alusvaatteet.

..... pikkujouluja odottamaan ;D

Hotellielämää

Olen tehnyt oloni kotoisaksi hotellihuoneessa. Monen päivän kiireen jälkeen pitää varoa, etten ota liian rennosti. Pitäisi vielä ehtiä valmistautua illan rientoihin ja päästä baariin eikä nukahtaa.

Tänään en kylläkään valmistaudu viimeisen päälle sheivaamalla periaatteella "kaikki pois" ja etsimällä sävy sävyyn alusvaatteita. Varmaankin syksyn harmaus ja sateisuus ovat vakuuttaneet minulle ettei se kuitenkaan kannata. Ja olen antanut itselleni kertoa, että silloin käy paremmin flaksi, kun säärikarvat rehottaa. Tosin silloin ei kehtaa pöksyjä riisua.

Mikäli keikan ja kavereiden kanssa oleilun jälkeen on vielä ylimääräistä energiaa, huvitan itseäni vihaisilla linnuilla tai pahoilla possuilla. Huvinsa kullakin ja vanhenevilla yh-äideillä sangen omituisetkin.

Kun saapuu syys....

Kiireisen elokuun jälkeen tiedossa todella hiljainen syyskuu. Ei ole ensimmäistäkään sovittua/suunniteltua menoa yhdellekään viikonlopulle, eikä ensimmäistäkään keikkaa tiedossa. No, saavatpahan lapsenvahdit hieman vapaata.

Toissa viikonloppu oli täynnä musiikkia ja tekemistä. Silloin tuli tutustuttua aivan ihaniin ihmisiin. Huomasin olevani ns. omieni joukossa (päivätyössäni sitä en todellakaan ole). Viikonlopun työrupeaman jälkeen olin väsynyt, mutta todella onnellinen. Tuollaista kulunutta kliseistä sanontaa käyttääkseni.  Se on kummallista miten jossain paikassa joidenkin ihmisten kanssa tuntee vaan olevansa kotonaan, ei tarvitse esittää mitään tai käyttäytyä epäominaisesti. Tuosta viikonlopusta sain lisää potkua uuden työpaikan etsimiseen.

Toisin kuin jotkut ovat viime aikojen (netti)hiljaisuuden tulkinneet, en ole löytänyt unelmieni prinssiä. Juuri nyt en ole sitä etsinyt tai kaivannutkaan. Uskon, että se ei etsimällä löydy vaan tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Ja joka tapauksessa parempi ilman kuin huonon kanssa.

Joten nyt kun olen saanut tietotekniikkani toimimaan ja itselleni aikaa istuskella koneen ääressä, eiköhän tännekin ala taas jotain tekstiä tulla.

Ääniä seinän takaa

Naapurin mies tuntuu löytäneen sitten naisen itselleen, ensimmäiseksi huomasin sen siitä, että seinän takaa alkoi kuulua epämääräisiä ääniä, juuri kun olin vaipumassa uneen. Ensin ei ollut oikein kartalla, mutta sitten joko heräsin enemmän tai äänet voimistuivat, ja tajusin siellä harrastettavan vaakamamboa. Ei sieltä kyllä tuollaisia ääni kuulunut silloin kun vaimo oli vielä kuvioissa. Onhan se hyvä, että miestä on onnistanut, mutta pitikö valita kolmesta makuuhuoneesta se, joka on suoraan omani vieressä. Siinä meni unet vähäksi aikaa.

Tulipa noista äänistä mieleen keskustelu, jonka kävin kaverini kanssa jokunen kuukausi sitten. Hän on kolmekymppinen ja naimisissa. Hän sanoi, ettei oikein muuten ääntele kuin silloin kun haluaa jouduttaa "tapahtumaa", että saisi sen loppumaan. Hieman tuota ihmettelin, mutta aloin miettimään, että olenkos harrastanut samaa itsekin. Ja kai niin on joskus päässyt käymään, vaikkakin yleensä ääntelen kyllä ihan mielihyvästä tai huumasta tai mistä nyt sitten milloinkin. En kuitenkaan mitään ooppera-aarioita ole ikinä pystyyn pistänyt.

Minulle kuitenkin heräsi kamala ajatus siitä, millaisia ääniä joskus naapuriin on mahtanut kuulua. Kaipa se äänieristys on ihan yhtä huono molempiin suuntiin. Tosin sen verran hiljaista sillä rintamalla on viime aikoina ollut, että sinne on kylläkin kuulunut ihan muunlaisia ääniä. Ja ihan selvennyksen vuoksi, en tarkoita mitään kaalimadon hyrinää.

Heinäkuun loppu häämöttää

On se hieman ihmeellistä, että tämää kuukausi on tuntunut olevan hyvin kiireinen kirjoittelemiseen, vaikkei kovin monelle päivälle olekaan mitään tapahtumia ollut. Ehkäpä se johtuu osittain siitä, että viikonlopun jälkeiset viisi päivää ovat menneet väsymyksestä toipumiseen eikä ajatus ole tuntunut luistavan mihinkään.

Vielä olisi viikon verran  meikäläisellä "kesää" jäljellä ja sitten tulee lopulllinen palautuminen arkeen. Ensi viikonloppuna täytyy lähteä seikkailemaan maaseudulle itikoiden syötäväksi. Luvassa kuitenkin on ilta täynnä hyvää musiikkia ja kavereita.

Ei ole löytynyt kesäkollia tai pysyvämpään sijoitukseenkaan sopivaa pitkäturkkia, joten niiltä osin ei mitään hetkauttavaa ole sattunut. Silmänruokaa on kylläkin riittänyt ihan tarpeeksi. Ja nyt en tarkoita mitään paidatta hilluvia lihaskimppuja. Ne eivät suuresti hetkauta.

Taas on tullut huomattua kuinka viheliäistä naisihmiselle on kaikenmaailman karvojen kasvu. Jatkuvasti saisi olla sheivailemassa ettei sääri- tai kainalokarvat vilku kesämekosta. Luonto saisi senkin materiaalin käyttää hiuksiin. Ne voivat ihan rauhassa kasvaa.

Tosin eipähän täällä nyt niin hirveästi ole tuota aurinkoakaan näkynyt, että kovin pienissä vetimissä ulkona olisi tarjennut. Sitten se intiaanikesä varmaankin iskee, kun pitää päivät pitkät istuskella työpöytänsä ääressä.