Kiireisen elokuun jälkeen tiedossa todella hiljainen syyskuu. Ei ole ensimmäistäkään sovittua/suunniteltua menoa yhdellekään viikonlopulle, eikä ensimmäistäkään keikkaa tiedossa. No, saavatpahan lapsenvahdit hieman vapaata.
Toissa viikonloppu oli täynnä musiikkia ja tekemistä. Silloin tuli tutustuttua aivan ihaniin ihmisiin. Huomasin olevani ns. omieni joukossa (päivätyössäni sitä en todellakaan ole). Viikonlopun työrupeaman jälkeen olin väsynyt, mutta todella onnellinen. Tuollaista kulunutta kliseistä sanontaa käyttääkseni. Se on kummallista miten jossain paikassa joidenkin ihmisten kanssa tuntee vaan olevansa kotonaan, ei tarvitse esittää mitään tai käyttäytyä epäominaisesti. Tuosta viikonlopusta sain lisää potkua uuden työpaikan etsimiseen.
Toisin kuin jotkut ovat viime aikojen (netti)hiljaisuuden tulkinneet, en ole löytänyt unelmieni prinssiä. Juuri nyt en ole sitä etsinyt tai kaivannutkaan. Uskon, että se ei etsimällä löydy vaan tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Ja joka tapauksessa parempi ilman kuin huonon kanssa.
Joten nyt kun olen saanut tietotekniikkani toimimaan ja itselleni aikaa istuskella koneen ääressä, eiköhän tännekin ala taas jotain tekstiä tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti