Helluntaikin meni jo

Eipähän sitten ollut heilaa helluntaina, ei päiväkahvi-Patea eikä virtuaali-Villeä. Yksinäinen Karhu sitten kostutteli huuliani iltaisella. Mutta sitä ei varmaankaan lasketa, vaikka miespuolinen taitaakin olla.

Muistan äskettäin lukeneeni netistä jutun, jossa mainittiin että suurin syy naisten sinkkuuteen on nirsous. Omalta kohdaltani myönnän tuon osittain. Mutta eikö saa ollakin pikkuisen nirso, eihän kenenkään tarvitse huolia ihan ketä vaan vain siksi ettei tarvitsisi olla yksin. Sitä sen sijaan en omalta kohdaltani allekirjoita, että miehen pitäisi olla "ylemmällä tasolla" kuin minun (sillä tarkoitettiin ilmeisesti asemaa työelämässä tms.). Minulle on ihan sama mitä mies tekee, kunhan ei ole minun elätettävänäni. Mutta en myöskään odota, että hän elättää minut ja lapseni.

Yleensä siinä käy niin, että kenet minä huolisin ei huoli minua ja toisinpäin. Eli kysynnän ja tarjonnan laki ei jostain syystä kohtaa ollenkaan.

Joskus entisaikaan (kauhea, tunnen itseni ikälopuksi, kun sanon noin) oli sanonta naimanaamoista. Tuttavat saattoivat veikata henkilöiden päätyvät yhteen, koska heillä oli naimanaamat. Tai sitten jo hieman jälkiviisaina todeta asian. Naimanaama-juttu taitaa toimia vain saman sosiaalisen ja koulutuksellisen aseman omaavilla henkilöillä, nykyisin on korostunut aseman, varallisuuden ja tunnettuudet vetovoima. Mutta kaikenvaralta olisi kiva tietää, että millaista naimanaamaa minun pitäisi etsiä.

Joka tapauksessa odotan kesää innolla, jolloin on kaikenlaista tapahtumaa ja reissua pitkin Suomea tiedossa. Ehkei mitään sutinaa tule ja ole, mutta ainakin maantietämys karttuu.

Rinnan mitalla

Vanha sanonta kuuluu "pilvihin on piian nännit, maata kohti maatun naisen".

Nyt kun kesä saapuu ja vaatteet vähenee, alkaa taas kiinnittämään entistä enemmän huomiota pukeutumiseensa. Talvella voi hieman peitellä heittämällä ylisuuren paksun neuleen päällensä, mutta kesähelteillä semmoinen ei ole kovin mukavaa.

Mikä on sopiva yläosa töihin; onko pusero liian syvään uurrettu tai liian kireä rintojen kohdalta. Lapsen hankkineena ja imettäneenä on pakko santsata ainakin hyviin liiveihin. Mutta minkälainen toppaus ja kohotus on liikaa arkipäivinä. Jostain syystä nykymuoti tuntuu suosivat pienirintaisia naisia. Löytyy nättejä puseroita, jotka muuten ovat mukavan tyköistuvia, mutta rinnoista kiristää liikaa. Pitäisikö naisen olla rinnaton arkipäivän pukeutumisessa ja iltaisin (öisin) silikonitissinen muotovalio.

Joskus olen miettinyt silikonirintojen käytännöllisyyttä esim. urheillessa. Itselläni ei kovin suuret rinnat ole, mutta vaikka kuinka tiukan urheilutopin puen päälleni, hyppiessä ja juostessa ne tuntuvat pomppivan liikaa ylös alas. Samoin joskut vatsallaan suoritettavat liikkeet ovat hankalia tälläkin rintavarustuksella. Välillä saattaa tuntua hyvinkin epämiellyttävältä. Mutta ehkä täydelliset rinnat omaavien naisten ei tarvitsekkaan harrastaa liikuntaa, koska heillä on jo muutenkin täydellinen kroppa.

Yksikään nainen ei taida olla tyytyväinen vartaloonsa ja minäkin tuskailen omani kanssa melkein päivittäin. Rintani eivät ole täydelliset kooltaan eikä muodoiltaan, mutta ne ovat minun ja ne ovat tarpeeksi hyvät minulle sekä ne pystyvät tuottamaan minulle mielihyvää. Rintani eivät määrittele sitä kuka olen ja mihin pystyn.

 Ylväänä rinta rottingilla kesään.

Jos ei heilaa helluntaina .....

Nyt kun helluntai on lähestymässä, mietin mitä sanonnalla "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitten koko kesänä" tarkoitetaan.

Mikä yleensä lasketaan helluntaiheilaksi. Riittääkö se, jos on treffit jonkun kanssa helluntaina. Pystyykö sillä varmistamaan koko kesän heila-onnen vai pitääkö kyseessä jotain pysyvämpää ja vakavampaa. Ja onko niin, että jos käy vain kahvilla kesäksikään ei ole muuta kuin kahviseuraa tarjolla.

Millaisen heila-onnen helluntai-heilalla saa, löytyykö koko kesäksi kiva kesäkolli vai vain ravintolailtojen flirttiseuraa. Vai onko se peräti niin, että silloin voi valita itse, millaista seuraa haluaa ja milloin. Tarjokkaita tulee ovista ja ikkunoista ja ylimääräisiä pitää potkiskella jaloista pois. No, tuo jo taitaa olla toiveajattelua.

Viime vuonna minulla ei ollut helluntaiheilaa, eikä ollut myöskään heilaa koko kesänä. Siltä osin sanonta tuntuisi olevan tosi. Ehkä tänä vuonna yritän pelata varman päälle ja pyydän jonkun miespuolisen vähintään kahville. Tässä on vielä muutama päivä aikaa järjestää asia.

Jokunen sana tekniikasta

Miten ihmeessä selvisin ennen ilman tekniikkaa. Nykyisin jos tietokone hajoaa tai puhelin jää kotiin, on aivan avuton olo. Vaikka oma puhelin ei normaalisti soisi työpäivän aikana kertaakaan, silloin kun sitä ei ole mukana, olen ihan varma, että kaikki yrittävät soittaa minulle tärkeissä asioissa. Eilen tietokoneeni simahti, olin melkein puolipaniikissa ja mietin mistä saan varakoneen heti käyttööni.

Ennen riitti, kun puhelimella sai soitettua ja lähetettyä tekstiviestejä. Nykyisin puhelimessa pitää olla vaikka mitä ominaisuuksia ja sovellutuksia (vaikkei niitä koskaan käyttäisikään). Aina pitäisi saada uudempi ja hienompi malli. Kaipa sitä pitää ihmisellä älypuhelin olla, jos vaikka oma aivokapasiteetti ei kaikkeen riitäkkään. Tosin puhelimien päivitykset saattavat aiheuttaa päänvaivaa, kun kaikki on niiden jälkeen ihan eri paikassa. On se hienoa, että saa laitettua eri soittoäänen vaikka jokaiselle tallennetulle henkilölle. Kun sitten vielä muistaisi, mikä on kenenkin soittoääni ....

Myös telkkaan on olemassa jonkin asteinen riippuvuussuhde. Kotona ollessa se tulee helposti pidettyä auki, vaikkei sitä katsoisikaan. Mistähän johtuu, että kaikki hyvät ohjelmat tuntuvat tulevan samaan aikaan. Välillä menee koko ilta, ettei miltään kanavalta tule mitään hyvää katsottavaa (ja meilläkin aika monta kanavaa näkyy) ja sitten on hetkiä, jolloin ei tiedä miltä kanavalta se mielenkiintoisin ohjelma tulisi. Vielä en ole antanut itselleni periksi ja hankkinut minkään sortin tallentavaa laitetta. Helposti kävisi niin, että kaikki vapaa-aika menisi töllöä tuijottaessa.

Lähdenpäs tästä hyödyntämään keittiötekniikkaa ja lämmittämään ruokaa. Ei mene kuin hetki ja "bling" ruoka on valmis. Kyllä tämä elämä on niin .....

Ärsyttäviä ihmisiä

Joskus jotkut ihmiset/ihmistyypit vaan kertakaikkisesti ärsyttävät.

Siitepölyn takia silmäni ovat tällä hetkellä punaiset ja turvoksissa. Eiköhän eräs työkaveri ole ensimmäiseksi aamulla kyselemässä, että onko minulla jotain suruja ja olenko itkenyt. Tyydyin vain sanomaan kohteliaasti ei ja syyttämään allergiaa. Mieli olisi kyllä tehnyt sanoa, etten nyt ensimmäiseksi hänelle menisi murheita uskomaan ja pitäköön hän vain huolen omista asioistaan.

Ja tässä tapauksessa tuohon henkilöön kohdistuu vielä toinenkin ärsyttävyys. Jos olisin hänelle jotain kertonut, iltapäivään mennessä puolet työkavereista olisi asian tiennyt. Mitä "mehukkaampi" juttu, sen parempi. Mikä ihme ajaa ihmiset juoruiluun? Tosin en ole itsekään täysin syytön moiseen. Yleensä en asioita lähde tarkoituksella kertomaan, vaan se tapahtuu kaverin kanssa jutustelun ohessa ja silloinkin "asiasuodatin" toimii. On asioita, joita ei ikinä kerrota eteenpäin ei kenellekään.

Ärsyttäviä ovat myös joka paikassa ääneen haluavat ja toisten päälle puhuvat ihmiset. He ilmeisesti luulevat, etteivät tule olleenkaan kuulluiksi, jos eivät puhu tarpeeksi kovaa. Joku aloittaa lauseen, niin eikös viimeistään viidennen sanan kohdalla jo puhuta päälle. Oma mielipidehän on se kaikkein tärkein ja varsinkin aina oikea.

Niin tuli tässä mieleen myös "naittajat" ja seurustelusta kyselijät. Jos näen baarissa jonkun ja jos minulla on sutinaa jonkun kanssa, en todellakaan sitä ensimmäiseksi ole kaikille kertomassa. On ihan eri asia mitä kerron kavereilleni ja mitä esim. työkavereille. "Eikö sinulle kelpaa kukaan", "Mikä sinussa on vikana" jne. lauseet saa vetää suoraan vessanpöntöstä alas. Ja minulle ei todellakaan tarvitse tyrkyttää jotain miehen työkaveria/serkkua/sählykaveria.

Viimeisimmäksi tässä mainitsen, toisten moralisoijat ja ne jotka tietävät aina paremmin kuinka toisen tulisi elää elämänsä. Kuulostaako lause, joka alkaa "Sinun tilanteessasi tekisin...." tutulta. Arg, jos haluan tietää mitä joku tilanteessani tekisi, kysyisin sitä varta vasten. Tai "sinun olisi kyllä parempi....". Maailmassa on paljon asioita, joita en ymmärrä ja kaikkia en myöskään hyväksy. Jos joku kuitenkin käyttäytyy niin, en mene henkilö mitenkään moittimaan tai kieltämään. Tietysti laittomuudet, toisten satuttamiset yms. ovat eri asia.

Päivän valituskiintiö tuli täyteen. Muuten päivä on ollut mukava ja aurinkoinen, jos siis unohdetaan ilmassa vaaniva ja joka paikkaan tunkeutuva siitepöly.

Vain pintaa

Vaikka kuinka haluaisi väittää muuta, niin ensimmäiseksi tulee kiinnitettyä huomiota ihmisten ulkonäköön. Kuinka monta potentiaalista kumppania onkaan elämän aikana mennyt ohi, vain koska on sivuuttanut lähentymis yritykset pelkän ulkonäön perusteella. Omalta osaltani myönnän, että varsinkin nuorempana ulkonäölliset seikat korostuivat liiaksi. Enkä edelleenkään voi sanoa, etteikö niillä olisi merkitystä.

Tämä seuraava on suora lainaus iltalehdessä olleesta artikkelista, ja tästä olen nykyisin hyvin samaa mieltä "Seksuaalinen kemia ja rakkaus voivat muodostua useilla eri tavoilla. Fyysisen viehätysvoiman lisäksi suhde tarvitsee älyllistä yhteensopivuutta." Jokaiselle on varmaan joskus käynyt niin, että on tavannut kiinnostavan henkilön ja asia on johtanut toiseen. Tästä kohtaamisesta voi syntyä suhde tai jäädä siihen. Seksin ja rakastelun ero on mielestäni nimenomaan tuossa älyllisessa yhteensopivuudessa. Seurustelukumppanin kanssa pitäisi olla kyse rakastelusta. Satunnaisten kumppaneiden tai ns. vakipanon kanssa "pelkkä" seksi tuottaa tarvittavan nautinnon.

Jos olisin julkkis tai rikas, mistä tietäisin että seurustelukumppanini haluaisi olla kanssani juuri minun itseni takia  eikä vain sen mitä edustan. Olisiko rahalla tai maineella jotain tekemistä asian kanssa. (Valitettavasti taidan tässä asiassa olla hieman kyyninen) On paljon julkisuuden henkilöitä, joiden puolisot/kumppanit haluavat pysyä julkisuuden ulkopuolella ja heidän osaltaan tuskin mistään julkisuuden tavoittelusta onkaan kysymys. Väkisinkin tulee ajatelleeksi motiiveja nähdessään elähtäneen toinen jalka haudassa olevan miehen seurustelevan parikymppisen tekotissi peroksidiblondin kanssa. Miehellä on silloin joko rahaa tai mainetta ja parhaassa tapauksessa molempia. Monesti näissä tapauksissa myös mies saattaa haluta/tarvita itselleen esittelyvaimon. Ajatus, että koska olen julkkis en voi seurustella ihan minkä näköisen ihmisen kanssa tahansa.

Koskaan ei tulla siihen pisteeseen, että parin valintaa ulkonäölliset seikat eivät vaikuttaisi ollenkaan. Luonto on laatinut omia sääntöjään evoluution kannalta ja ympäröivä maailma luo omia sääntöjään ja odotuksiaan. Mielestäni jossain ollaan menty silloin pahasti metsään, jos se johtaa siihen, että kilpaillaan kenellä on parhaimman näköinen kumppani tai vieraillaan plastikkakirurgilla tietyyn tasoon pääsemisen vuoksi. Kaikkein pahimpia tapauksia ovat ne jotka yrittävät muuttaa kumppanin itselleen sopivaksi, joko ulkonäöllisesti tai muuten. Toista ihmistä ei ikinä pitäisi yrittää muuttaa.

Kukaan ei voi valita keneen rahastuu. Jokainen saa seurustella kenen kanssa haluaa, mutta motiivit pitää olla oikeat ja osapuolten rehellisiä sekä itselleen että toisilleen.

Ole rohkea ja uskalla tutkia pintaa syvemmältä, joskus timatti saattaa lymytä mutakerroksen alla.

Niitä näitä ilman punaista lankaa

Tänään on hyvä päivä. On mukava huomata, että sitä vielä ilostuu pienistä asioista. Eräs asia ilahdutti minua suunnattomasti juuri ennen kun lähdin töistä kotiin. Kummasti positiivinen olotila antoi lisäpuhtia punttisalilla ja treenaaminen sujui melkein huomaamatta. Muut ihmiset saattoivat tosin ihmetellä, jos ja kun hymyilin siellä itsekseni. Jos aina salille mennessä olisi vastaavanlainen olotila, kunto kasvaisi huimasti ja vartalo muotoutuisi bikinikuntoon kesää varten.

Lehdessä oli juttu, että Vogue luopuu liian laihoista malleistaan. Suuntausta pidän hyvänä, vaikka tulevaisuudessakin tulemme kyllä näkemään muotilehdissä (Vogue mukaan luettuna) hyvin hoikkia malleja. Mallimaailiman liian laiha ei ole sama kuin "normaali maailmassa".

Eilen ihmettelin, että miksi jotkut haluavat tietää kaikista kaiken. Jos en heti kerro itsestäni, kyseleminen alkaa ja pitäisi kuulla elämänkulku vauvasta nykyhetkeen. Se etten keskustele kaikkien kanssa vakavasti varsinkaan omasta elämästäni, ei tarkoita sitä etten muuta osaa kuin kevyttä sanahelinää. Sehän on täysin päätettävissäni kenen kanssa, missä ja milloin käyn syvällisempiä keskusteluja. Tiettyjä asioita ei turhaan nimitetä yksityisasioiksi.

Tulipahan kaapista kaivettua kirppiksiltä ja alennusmyynneistä ostamani kirjat, jotka ovat vielä lukematta. Saisikohan sitä lähiaikoina luettua niistä edes pari. Kätköistä löytyi pari Terry Pratchettin kiekkomaailmaan sijoittuvaa kirjaa, Charlie Chaplin elämänkerta, Jouni Hynysen kirja ja tietysti pari "iki-ihanaa" rakkausromaania.

Joskus on jotenkin helpompaa kuitenkin tyytyä istuskelemaan telkan ääressä. Ja välillä sieltä tulee jopa ihan hyviäkin ohjelmia. Ulkomaisilta kanavilta on viime aikoina tullut seurattua stand up-komiikkaa. "Live at the Apollo", jonka parissa saa kyllä monet hyvät naurut, vaikka osa vitseistä menee ohi niiden paikallisuuden takia.

Huomenna onkin sitten musiikin vuoro. Vaihteeksi on tiedossa (toivottavasti) mukava ilta kavereiden kanssa hyvää musiikkia kuunnellen. Muutaman kappaleen olen youtubesta nähnyt, mutta muuten on täysin uusi tuttavuus. Hyvät kuulemat kappaleet ovat kuulostaneet ja laulajan aikaisemman bändit ovat olleet hyviä, joten odotukset ovat korkealla. Parin viikon päästä, jos onni on myötä ja saan lapsenvahdin, pääsen sitten vaihteeksi kuuntelemaan tutunpaa settiä.

Hyvällä mielin iltaa viettämään ja huomista odottamaan.

Soidinmenoja

Sanokaa vaan minua vanhanaikaiseksi, mutta olen sitä mieltä, että miehen pitää tehdä aloite. Nyt täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että osittain kyse on myös ujoudestani, en vaan kertakaikkisesti uskaltaisikaan.

En ole koskaan käsittänyt, mitä romanttista on illallisissa. Jos menen miehen kanssa treffeille, tahdon tehdä jotain muuta kuin syödä. Onko kaunista katsottavaa, kun kaivelee pihvin rippeitä hampaiden raosta. Yritä nyt siinä sitten tehdä hyvä vaikutelma. Elokuvissa ja ohjelmissa yllätetään toinen jonnekin talon katolle katetulla pöydällä ja vieressä soittavalla viulunvinguttajalla. What?? Ja tietysti jossain vaiheessa tanssitaan. No, tanssiminen on ihan ok tai se on oikeastaan aika mukavaa.

Yksi perinteisimmistä treffitavoista on mennä elokuviin. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ei siellä kovin hyvin toiseen voi tutustua, koskei voi pahemmin puhua elokuvan aikana. Uudenaikaisempi tapa on vuokrata video ja katsoa se kotisohvalta. Mutta tuo ei välttämättä ole ensitreffeille sopiva idea. Minulle niinkuin suurimmalle osalle naisista romanttiset elokuvat varsinkin komedialliset uppoavat aina, joten siltä osin mies ei voi mennä kovin metsään leffaa valitessaan.

Nykyisin televisio on pullollaan jos jonkinmoisia treffiohjelmia, milloin kokataan ja milloin etsitään morsianta maajussien tapaan, unelmien poikamiehestä puhumattakaan. Mikä ajaa ihmiset lähtemään mukaan moisiin ohjelmiin? Osaltani ainakin pidän asioita sen verran yksityisinä, etten menisi niitä telkkariin esittelemään. Suurimmalla osalla kyse taitaa olla julkisuudesta ja pieni osa etsii tosissaan sitä oikeaa. Uskon ettei syrjäseudun maajusseilla välttämättä suurempia mahdollisuuksia ole tavata puolisoa peltojen ja metsien keskellä. Ellei sitten ota sitä naapurin Pirkkoa, koska muutakaan ei ole tarjolla.

En myöskään ymmärrä nykyisin yhä enemmän suosiota saavaa tapaa kosia mahdollisimman näyttävästi. Ilmeisemmin tapa on tullut jenkeistä. Kosinta keskellä yleisötapahtumaa yms. on ihan ok, jos tietää ettei toinen moista elettä hätkähdä tai jopa arvostaa sitä. Kohdallani jäisi kosijaparka yksin paikalle pällistelemään, kun ensijärkytyksestä selvittyäni vaihtaisin maisemaa. Intiimi pieni eleinen kosinta tehoaa parhaiten.

Oli kyse sitten ensitreffeistä tai jo pitkälle edenneestä suhteesta, tärkeintä on olla omaitsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan suoraan sydämmestä ja omasta halustaan.

Pää kuin vappupallo

Jossain laulussa lauletaan "päässä liiku ei mikään" tai jotain sinnepäin. Joskus pää tuntuu raskaalta hartioiden välissä, mutta nyt se kelluu kevyenä kuin heliumilmapallo. Pari yksinäistä aivosolua poukkoilee seinämistä.
Mikäli joku luulee, että kysymys on jonkinmoisesta krapulaan tai humalaan  liittyvästä olotilasta, hän on väärässä. Yhden tölkkioluen juomisesta en ole vielä koskaan känniin tullut tai krapulaa saanut, vaikka vanhemmiten se tuleekin yhä helpommin.

Mikäli tutkimuksiin on uskomista (ja miksemme uskoisi), käyttätymiseni pitäisi olla mennyt toiseen suuntaan. Tutkimuksen mukaanhan tatuointi altistaa ryyppämiselle ja irtonaisille ja/tai suojaamattomille seksisuhteille. Kun olin nuori minulla oli yksi pieni tatuointi. Silloin ryyppäsin huomattavasti enemmän ja useammin tuli sorruttua yhden yön suhteisiin. Suojaamattoman seksin suhteen olin jo silloin hyvin kielteinen. Myöhemmin olen paljon rauhoittunut niistä ajoista (ja hyvä niin). Reilu vuosi sitten hankin uuden isomman tatuoinnin eikä  käytös kummallakaan saralla ole holtittomammaksi muuttunut.

Mutta eihän tuo ollut se aihe ollenkaan mistä minun piti kirjoittaa, aivosolu lähti harhapoluille. Päässäni vallitsee siis tyhjyys, viimeinenkin luovuudenripe on kadonnut. Suuri luovuus on ollut kyllä kateissa jo pidemmän aikaa. Olen keksinyt siihen selityksen, oikean vai väärän, ei harmainta aavistusta. Ajattelen nykyisin liikaa, mietin liikaa mikä on hyvää ja mistä muut pitävät. Se ei johda ikinä hyvään tai no, ainakaan parhaimpaan mahdolliseen tulokseen.

Uusi ristiriita. Olen enimmäkseen oma itseni, mitä elämiseen tulee, ja muut ajatelkoot minusta mitä lystäävät. Mutta kun pitäisi esitellä omia tuotoksia tai "kehua" itseäni, tulee totaalinen blokki. En kertakaikkiaan keksi yhtään mitään ja jos keksin se ei ole tarpeeksi hyvää toisille näytettäväksi. Joskus on itse itsensä pahin vihollinen ja este. Myös ujous iskee silloin kun sen ei pitäisi. Kun pitäisi saada suu auki ja sanottua jotain järkevää, se jummittuu kokoaan tai sieltä pääsee todellisia sammakoita. Ja tämä tapahtuu minulle jollain tavalla "merkityksellisten" ihmisten edessä. Yleensä kukaan ei usko, kuinka ujo oikeasti olen. Olen hyvin sosiaalinen ja tottunut esim. asiakaspalveluun. Voin jutella yhdentekevien ihmisten kanssa tiukasti asiaa tai niitä näitä, mutta jos haluan tehdä vaikutuksen johonkin niin lopputulos lässähtää täysin.

Tämä kirjoitus on viisainta päättää tähän ja joskus jatkaa aiheesta "näin minä itseäni säälin" tai jotain muuta yhtä pateettista.

Hauskaa vappua kaikille!