Mietteitä loman jälkeen

Kun on viettänyt viikon täysihoidossa, on hieman vaikea sopeutua taas normielämään, jossa kaiken joutuu tekemään itse.

Viikko oli todellista "lepoa", kun ei tarvinut siivota ja eikä laittaa ruokaa, sen kun marssi valmiiseen pöytään ja valitsi mitä halusi. Allasbaaritkin toimivat erittäin hyvin ja juomaa sekä herkkuani jäätelöä riitti mielinmäärin. Nyt arkeen palatessa onkin syytä hipsiä salille ja jumppaan kiireen vilkkaan, moinen herkuttelu ei tehnyt hyvää linjoilleni.

Viikon aikana tulin kiinnittäneeksi jälleen kerran huomiota ihmisten käsittämättömään käytökseen noutopöydässä. Lautaset otetaan kukkuroilleen kaikennäköistä ruokaa ja sitten puolet jätetään syömättä. Eikö olisi järkevämpää ottaa vain vähän kerrallaan ja hakea sitten lisää, varsinkin mikäli ei ole varma tykkääkö ruuasta. Kertaakaan ruoka ei pöydistä kesken loppunut. Onko ihminen niin ahne vai laiska, ettei jaksa kävellä kymmentä metriä uudestaan. Valitettavasti pelkään, että vastaus on "ihminen on sekä laiska että ahne".

Toinen ihmetystä aiheuttava aihe, on ihmisten käytös allasalueella ja altaassa. Allas vallataan melkein kokonaan esim. pallopeliin ja muut joutuvat uimaan puihkelehtien pelaajien välissä ja saaden ehkä välillä pallonkin päähänsä.

Joka tapauksessa loma oli erittäin hyvä. Ainoaksi huonoksi puoleksi voin mainita jonkinasteiset vieroitusoireet tietokoneen käytöstä. Päätin, että masiinaa en mukanani raahaa. Silloin kun jaksoin miettiä maailman menoa, tuli mieleen että varmasti jotain tärkeää ja mielenkiintoista jää kuulematta.

Nyt puoli vuorokautta unta kaaliin ja huomenna taas freesinä viikonlopun viettoon.

Viikonlopusta ja muuta jorinaa

Viikonlopun aikana tuli mökkeiltyä pitkästä aikaa. Tällä kertaa vuokramökissä, joka oli huomattavasti mukavampaa kuin ex-anopin mökillä oleilu aikoinaan. Täysin rentoa oleskelu ei kuitenkaan ollut, eihän se lapsen kanssa matkustaessa useinkaan sitä ole. Suurin osa ajasta menee lapsen ehdoilla. Onneksi kun lapsesta tulee tarpeeksi vanha, on mahdollisuus myös jonkinmoiseen omaan aikaan.

Muutaman asian olisin viikonlopusta muuttanut. Ensinnäkin olisin ajanut hyttyset huitsin nevadaan, nyt kutisevia paukamia on joka puolella. Toiseksi olisin kaivannut, että olisin päässyt istuskelemaan rauhassa laiturille. Mieltäni rauhoittaa suuresti istuskellessani aamulla tai illalla järven tai meren rannalla kuunnellen laineiden liplatusta tai vain sitä hiljaisuutta ja ihaillessani näkymää.

Sanotaan, että kaksimielisesti ajattelevilla on hauskempaa. Se pitänee paikkaansa, ainakin osittain. Entinen työkaverini soitti pitkästä aikaa ja hän taitaa tuon taidon erittäin hyvin. Aloin kaivata takaisin entiseen työpaikkaan, jossa päivät sujuivat joskus hyvinkin rattoisasti huulen heiton merkeissä. Yleensä jutut olivat enemmän ja vähemmän kaksimielisiä, kuten miesvaltaisessa työpaikassa monesti saattaa käydä. Harmi etteivät nykyiset kollegani moista vitsailua pahemmin harrasta. Kesän jälkeen alankin sitten taas etsiskelemään uutta työpaikkaa. Tuo ei kylläkään ole pääsyy työpaikan vaihtoon.

Tuosta sitten siirrynkin yksinhuoltajuuteen. Yksinhuoltajat eivät valitettavasti ole kovin haluttuja työntekijöitä. Osaltani voin kyllä todeta, että vähemmän minulla on ollut poissaoloja lapsen vuoksi, kuin monella "perheellisellä". Toinen yksinhuoltajiin liittyvä oletus on, että yh:t joko harrastavat lukuisia irtosuhteita tai sitten hakevat paniikinomaisesti itselleen puolisoa ja lapselleen toista vanhempaa. Joidenkin osalta tuo varmaan pitää paikaansa, mutta ikinä ei pitäisi yleistää.

En myöskään allekirjoita väittämään, että yh:t ovat vakavia eivätkä osaa pitää hauskaa vaan valittavat joka asiasta. Ja varsinkin valittavat sitä kuinka yh:na oleminen on kovaa. Eihän se aina niin helppoa ole, mutta en tiedä onko se kovin paljon kovempaa kuin "perheenä" oleminenkaan. Osittain kyseessä on myös oma asenne. Jos on sitä mieltä, että maailma murjoo ja kaikki ovat sinua vastaan, kyllä se elämä silloin kovalta tuntuukin.

Hmm ..... mietteitä

Kummallista mitä aurinko, loma ja liikunta voivatkaan saada aikaan.

Eilen jumppatunnilla loppuvenytyksiä tehdessä mieleeni kumpusi kysymys, että kumpi on hyödyllisempää sänkymamboa harrastaessa, notkeus vai lihasten voima (siis naisen osalta). Tietysti harrastellessa Kama Sutran läpi, kaikki mahdolliset taidot ja ominaisuudet ovat tiettävästi tarpeen.

Perusteellisen pohdinnan tuloksena tulin siihen tulokseen, että notkeus on valttia. Se helpottaa ja tekee puuhailusta ehkä myös mielenkiintoisempaa. Siis jos kumpikin ovat edes hieman kokeilunhaluisia. Voimastakin on tietysti hyötyä jossain tapauksissa, mutta silloin saattaa myös esiintyä lihasten kireyttä, josta voi aiheutua kramppeja.

Miehen liiallinen lihaksikkuus ei ole mielestäni ollenkaan plussaa sänkyhommissa, koska silloin mies on kankea ja jäykkä muualtakin kuin toivotusta paikasta. Mies myös saattaa viihtyä liikaa alla "laiskan roolissa" ja se taas tuottaa naiselle ylimääräistä puuhaan. Mies voi myös olla hieman liian narsistinen ja miettiä miltä lihakset näyttävät tai jopa esitellä niitä kesken kaiken.

Aloin syvästi myös huolestua rakastelulihasteni kunnosta. Tunnettu tosiasiahan on, että lihakset kehittyvät tai ainakin pysyvät ennallaan harjoituksen ansiosta. Mitä jos lihakset eivät saa tarpeeksi harjoitusta, jos siis ollenkaan. Mitä niille tapahtuu, ovatko ne tarpeen tullen ihan kesäterässä, puoleksi käyttökelvottomat. Pitäisiköhän hankkia personal trainer, mikäli mitään romanttisempaa ei tule näkyviin.

Jotkut sanovat, että tanssi olisi esileikkiä. Se saattaa jossain tapauksissa pitää paikkansa. Tanssilajin ja -partnerin pitää olla oikea. Humppaa en tanssi, mutta en usko että kukaan siitä mitää suurempia kiksejä saa ... tai mistä sitä tietää. Partnerin pitää tietysti olla semmoinen, joka muutenkin herättää jonkinasteista kiinnostusta.

Loppukaneettina: tanssi on iloinen asia, oli tanssilaji sitten mikä tahansa ja harrastetaan sitä sitten vaaka- tai pystyasennossa.

Ihmemies MacGyver ja Mr Darcy

Jotkut sanovat, että jokaisella naisella tulisi olla oma Mr Darcy elämässään. Mutta kyllä monille muillekin televisiosta tutuille "miestyypeille" olisi tilausta naisten elämään ja arkipäivään.

Ihmemies MacGyver: olisihan se hienoa, että oma mies hoitaisi homman kuin homman, eikä sormi menisi suuhun tukalimmassakaan tilanteessa. Jos vaikka pesukone hajoaisi viikonloppuna, ei hätää näppärä mies kaivaisi työkalupakkinsa esiin ja korjaisi koneen tuossa tuokiossa.

Angel (vampyyri, jolla on etsivätoimisto): yliluonnolliset kyvythän kiehtovat aina ja olisihan niistä hyötyäkin. Jos jää lukkojen taakse, mies kävelee seinän/oven läpi ja aukaisee sen toiselta puolelta. Huonona puolena tietysti voidaan pitää, ettei miehen kanssa voisi esiintyä missään päiväsaikaan.

House: jos sairastuisi outoon tautiin, hän selvittäisi varmuudella taudin oikean parannuskeinon. Siinä olisi se vaara, että ennenkuin se tapahtuisi joutuisi läpikäymään useita kivuliaitakin kokeita ja hoitoja.

Christian Troy (Muodon vuoksi): jos alat rupsahtaa tai ylimääräistä rasvaa kertyy jonnekin, mies hoitaa homman ja ulkonäkö kohenee.

Mr Darcy: lopuksi tämä naisten romanttinen unelma. Tyylikäs herrasmies, joka olisi vähäpuheisuudestaan huolimatta älykästä keskusteluseuraa. Oikeudenmukainen ja järjestelisi asioita haluamatta itse niistä kunniaa. Ja omaisi Colin Firthin katseen ja jotain kesyttämätöntä olemuksessaan.

Kaikista parastahan tietysti olisi, että löytyisi mies, joka omaisi jokaisesta hahmosta ne parhaat puolet. Mutta olen jo liian vanha uskoakseni ihmeisiin.

Motivaatiota etsimässä

Löytäisinköhän kesälomalla viime viikkoina kadonneen motivaationi?

Yritän motivoida itseni liikkumaan, että kevyissä kesähepenissä näyttäisin paremmalta.
Yritän motivoida itseni syömään terveellisemmin, että laihtuisin ja voisin paremmin.
Yritän motivoida itseni luovaan tilaan, että kirjoittaminen sujuisi paremmin.
Yritän motivoida itseni pesemään ikkunat, että näkisin kesän vihreyden paremmin.
Yritän motivoida itseni siivoamaan, että koti näyttäisi paremmalta.
Yritän motivoida itseni touhuamaan lapsen kanssa enemmän, että hän olisi tyytyväisempi.

Lähden illalla etsimään motivaatiota naapurikaupungista ja kuuntelemaan hyvää musiikkia. Ehkä se löytyy musiikista, esittäjistä, hyvästä seurasta tai ehkäpä löydän motivaattoreista parhaimman ..... :)

Välillä elämä on yllätyksiä täynnä ja niitä löytyy arvaamattomista paikoista, kunhan vaan muistaa pitää silmät auki ja mielen avoimena.