Viikonlopun aikana tuli mökkeiltyä pitkästä aikaa. Tällä kertaa vuokramökissä, joka oli huomattavasti mukavampaa kuin ex-anopin mökillä oleilu aikoinaan. Täysin rentoa oleskelu ei kuitenkaan ollut, eihän se lapsen kanssa matkustaessa useinkaan sitä ole. Suurin osa ajasta menee lapsen ehdoilla. Onneksi kun lapsesta tulee tarpeeksi vanha, on mahdollisuus myös jonkinmoiseen omaan aikaan.
Muutaman asian olisin viikonlopusta muuttanut. Ensinnäkin olisin ajanut hyttyset huitsin nevadaan, nyt kutisevia paukamia on joka puolella. Toiseksi olisin kaivannut, että olisin päässyt istuskelemaan rauhassa laiturille. Mieltäni rauhoittaa suuresti istuskellessani aamulla tai illalla järven tai meren rannalla kuunnellen laineiden liplatusta tai vain sitä hiljaisuutta ja ihaillessani näkymää.
Sanotaan, että kaksimielisesti ajattelevilla on hauskempaa. Se pitänee paikkaansa, ainakin osittain. Entinen työkaverini soitti pitkästä aikaa ja hän taitaa tuon taidon erittäin hyvin. Aloin kaivata takaisin entiseen työpaikkaan, jossa päivät sujuivat joskus hyvinkin rattoisasti huulen heiton merkeissä. Yleensä jutut olivat enemmän ja vähemmän kaksimielisiä, kuten miesvaltaisessa työpaikassa monesti saattaa käydä. Harmi etteivät nykyiset kollegani moista vitsailua pahemmin harrasta. Kesän jälkeen alankin sitten taas etsiskelemään uutta työpaikkaa. Tuo ei kylläkään ole pääsyy työpaikan vaihtoon.
Tuosta sitten siirrynkin yksinhuoltajuuteen. Yksinhuoltajat eivät valitettavasti ole kovin haluttuja työntekijöitä. Osaltani voin kyllä todeta, että vähemmän minulla on ollut poissaoloja lapsen vuoksi, kuin monella "perheellisellä". Toinen yksinhuoltajiin liittyvä oletus on, että yh:t joko harrastavat lukuisia irtosuhteita tai sitten hakevat paniikinomaisesti itselleen puolisoa ja lapselleen toista vanhempaa. Joidenkin osalta tuo varmaan pitää paikaansa, mutta ikinä ei pitäisi yleistää.
En myöskään allekirjoita väittämään, että yh:t ovat vakavia eivätkä osaa pitää hauskaa vaan valittavat joka asiasta. Ja varsinkin valittavat sitä kuinka yh:na oleminen on kovaa. Eihän se aina niin helppoa ole, mutta en tiedä onko se kovin paljon kovempaa kuin "perheenä" oleminenkaan. Osittain kyseessä on myös oma asenne. Jos on sitä mieltä, että maailma murjoo ja kaikki ovat sinua vastaan, kyllä se elämä silloin kovalta tuntuukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti