Kummallista mitä aurinko, loma ja liikunta voivatkaan saada aikaan.
Eilen jumppatunnilla loppuvenytyksiä tehdessä mieleeni kumpusi kysymys, että kumpi on hyödyllisempää sänkymamboa harrastaessa, notkeus vai lihasten voima (siis naisen osalta). Tietysti harrastellessa Kama Sutran läpi, kaikki mahdolliset taidot ja ominaisuudet ovat tiettävästi tarpeen.
Perusteellisen pohdinnan tuloksena tulin siihen tulokseen, että notkeus on valttia. Se helpottaa ja tekee puuhailusta ehkä myös mielenkiintoisempaa. Siis jos kumpikin ovat edes hieman kokeilunhaluisia. Voimastakin on tietysti hyötyä jossain tapauksissa, mutta silloin saattaa myös esiintyä lihasten kireyttä, josta voi aiheutua kramppeja.
Miehen liiallinen lihaksikkuus ei ole mielestäni ollenkaan plussaa sänkyhommissa, koska silloin mies on kankea ja jäykkä muualtakin kuin toivotusta paikasta. Mies myös saattaa viihtyä liikaa alla "laiskan roolissa" ja se taas tuottaa naiselle ylimääräistä puuhaan. Mies voi myös olla hieman liian narsistinen ja miettiä miltä lihakset näyttävät tai jopa esitellä niitä kesken kaiken.
Aloin syvästi myös huolestua rakastelulihasteni kunnosta. Tunnettu tosiasiahan on, että lihakset kehittyvät tai ainakin pysyvät ennallaan harjoituksen ansiosta. Mitä jos lihakset eivät saa tarpeeksi harjoitusta, jos siis ollenkaan. Mitä niille tapahtuu, ovatko ne tarpeen tullen ihan kesäterässä, puoleksi käyttökelvottomat. Pitäisiköhän hankkia personal trainer, mikäli mitään romanttisempaa ei tule näkyviin.
Jotkut sanovat, että tanssi olisi esileikkiä. Se saattaa jossain tapauksissa pitää paikkansa. Tanssilajin ja -partnerin pitää olla oikea. Humppaa en tanssi, mutta en usko että kukaan siitä mitää suurempia kiksejä saa ... tai mistä sitä tietää. Partnerin pitää tietysti olla semmoinen, joka muutenkin herättää jonkinasteista kiinnostusta.
Loppukaneettina: tanssi on iloinen asia, oli tanssilaji sitten mikä tahansa ja harrastetaan sitä sitten vaaka- tai pystyasennossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti