Miten ihmeessä selvisin ennen ilman tekniikkaa. Nykyisin jos tietokone hajoaa tai puhelin jää kotiin, on aivan avuton olo. Vaikka oma puhelin ei normaalisti soisi työpäivän aikana kertaakaan, silloin kun sitä ei ole mukana, olen ihan varma, että kaikki yrittävät soittaa minulle tärkeissä asioissa. Eilen tietokoneeni simahti, olin melkein puolipaniikissa ja mietin mistä saan varakoneen heti käyttööni.
Ennen riitti, kun puhelimella sai soitettua ja lähetettyä tekstiviestejä. Nykyisin puhelimessa pitää olla vaikka mitä ominaisuuksia ja sovellutuksia (vaikkei niitä koskaan käyttäisikään). Aina pitäisi saada uudempi ja hienompi malli. Kaipa sitä pitää ihmisellä älypuhelin olla, jos vaikka oma aivokapasiteetti ei kaikkeen riitäkkään. Tosin puhelimien päivitykset saattavat aiheuttaa päänvaivaa, kun kaikki on niiden jälkeen ihan eri paikassa. On se hienoa, että saa laitettua eri soittoäänen vaikka jokaiselle tallennetulle henkilölle. Kun sitten vielä muistaisi, mikä on kenenkin soittoääni ....
Myös telkkaan on olemassa jonkin asteinen riippuvuussuhde. Kotona ollessa se tulee helposti pidettyä auki, vaikkei sitä katsoisikaan. Mistähän johtuu, että kaikki hyvät ohjelmat tuntuvat tulevan samaan aikaan. Välillä menee koko ilta, ettei miltään kanavalta tule mitään hyvää katsottavaa (ja meilläkin aika monta kanavaa näkyy) ja sitten on hetkiä, jolloin ei tiedä miltä kanavalta se mielenkiintoisin ohjelma tulisi. Vielä en ole antanut itselleni periksi ja hankkinut minkään sortin tallentavaa laitetta. Helposti kävisi niin, että kaikki vapaa-aika menisi töllöä tuijottaessa.
Lähdenpäs tästä hyödyntämään keittiötekniikkaa ja lämmittämään ruokaa. Ei mene kuin hetki ja "bling" ruoka on valmis. Kyllä tämä elämä on niin .....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti