Jossain laulussa lauletaan "päässä liiku ei mikään" tai jotain sinnepäin. Joskus pää tuntuu raskaalta hartioiden välissä, mutta nyt se kelluu kevyenä kuin heliumilmapallo. Pari yksinäistä aivosolua poukkoilee seinämistä.
Mikäli joku luulee, että kysymys on jonkinmoisesta krapulaan tai humalaan liittyvästä olotilasta, hän on väärässä. Yhden tölkkioluen juomisesta en ole vielä koskaan känniin tullut tai krapulaa saanut, vaikka vanhemmiten se tuleekin yhä helpommin.
Mikäli tutkimuksiin on uskomista (ja miksemme uskoisi), käyttätymiseni pitäisi olla mennyt toiseen suuntaan. Tutkimuksen mukaanhan tatuointi altistaa ryyppämiselle ja irtonaisille ja/tai suojaamattomille seksisuhteille. Kun olin nuori minulla oli yksi pieni tatuointi. Silloin ryyppäsin huomattavasti enemmän ja useammin tuli sorruttua yhden yön suhteisiin. Suojaamattoman seksin suhteen olin jo silloin hyvin kielteinen. Myöhemmin olen paljon rauhoittunut niistä ajoista (ja hyvä niin). Reilu vuosi sitten hankin uuden isomman tatuoinnin eikä käytös kummallakaan saralla ole holtittomammaksi muuttunut.
Mutta eihän tuo ollut se aihe ollenkaan mistä minun piti kirjoittaa, aivosolu lähti harhapoluille. Päässäni vallitsee siis tyhjyys, viimeinenkin luovuudenripe on kadonnut. Suuri luovuus on ollut kyllä kateissa jo pidemmän aikaa. Olen keksinyt siihen selityksen, oikean vai väärän, ei harmainta aavistusta. Ajattelen nykyisin liikaa, mietin liikaa mikä on hyvää ja mistä muut pitävät. Se ei johda ikinä hyvään tai no, ainakaan parhaimpaan mahdolliseen tulokseen.
Uusi ristiriita. Olen enimmäkseen oma itseni, mitä elämiseen tulee, ja muut ajatelkoot minusta mitä lystäävät. Mutta kun pitäisi esitellä omia tuotoksia tai "kehua" itseäni, tulee totaalinen blokki. En kertakaikkiaan keksi yhtään mitään ja jos keksin se ei ole tarpeeksi hyvää toisille näytettäväksi. Joskus on itse itsensä pahin vihollinen ja este. Myös ujous iskee silloin kun sen ei pitäisi. Kun pitäisi saada suu auki ja sanottua jotain järkevää, se jummittuu kokoaan tai sieltä pääsee todellisia sammakoita. Ja tämä tapahtuu minulle jollain tavalla "merkityksellisten" ihmisten edessä. Yleensä kukaan ei usko, kuinka ujo oikeasti olen. Olen hyvin sosiaalinen ja tottunut esim. asiakaspalveluun. Voin jutella yhdentekevien ihmisten kanssa tiukasti asiaa tai niitä näitä, mutta jos haluan tehdä vaikutuksen johonkin niin lopputulos lässähtää täysin.
Tämä kirjoitus on viisainta päättää tähän ja joskus jatkaa aiheesta "näin minä itseäni säälin" tai jotain muuta yhtä pateettista.
Hauskaa vappua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti