On se hieman ihmeellistä, että tämää kuukausi on tuntunut olevan hyvin kiireinen kirjoittelemiseen, vaikkei kovin monelle päivälle olekaan mitään tapahtumia ollut. Ehkäpä se johtuu osittain siitä, että viikonlopun jälkeiset viisi päivää ovat menneet väsymyksestä toipumiseen eikä ajatus ole tuntunut luistavan mihinkään.
Vielä olisi viikon verran meikäläisellä "kesää" jäljellä ja sitten tulee lopulllinen palautuminen arkeen. Ensi viikonloppuna täytyy lähteä seikkailemaan maaseudulle itikoiden syötäväksi. Luvassa kuitenkin on ilta täynnä hyvää musiikkia ja kavereita.
Ei ole löytynyt kesäkollia tai pysyvämpään sijoitukseenkaan sopivaa pitkäturkkia, joten niiltä osin ei mitään hetkauttavaa ole sattunut. Silmänruokaa on kylläkin riittänyt ihan tarpeeksi. Ja nyt en tarkoita mitään paidatta hilluvia lihaskimppuja. Ne eivät suuresti hetkauta.
Taas on tullut huomattua kuinka viheliäistä naisihmiselle on kaikenmaailman karvojen kasvu. Jatkuvasti saisi olla sheivailemassa ettei sääri- tai kainalokarvat vilku kesämekosta. Luonto saisi senkin materiaalin käyttää hiuksiin. Ne voivat ihan rauhassa kasvaa.
Tosin eipähän täällä nyt niin hirveästi ole tuota aurinkoakaan näkynyt, että kovin pienissä vetimissä ulkona olisi tarjennut. Sitten se intiaanikesä varmaankin iskee, kun pitää päivät pitkät istuskella työpöytänsä ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti