Olo alkaa tuntua vanhalta kiukkuiselta akalta, kun aina tuntuu olevan jotain urputtamisen aihetta.
Eilen Mikko tippui jatkossa VOF:ssa ja samoin kävi myös Laurille. Mikosta tykkäsin kokonaisuudessaan ja Lauri oli erittäin hyvä esiintyjä. Eilen pihisin ja puhisin Mikon puolesta, mutta yön yli nukuttua aloin ajattelemaan, että ehkä näin oli kuitenkin parempi. En tiedä millaiset velvoitteet odottavat kilpailun voittajaa, mutta uskoisin Mikolla olevan nyt hieman vapaammat kädet tehdä mitä haluaa. Yksi asia on kuitenkin varma, haluan Mikon keikalle katsastamaan tyypin esityksen ihan livenä.
Tänään taidan pitää leffaillan, kaivan hyllystä jonkin mukavan rakkauskomedian, teen kipollisen poppareita ja löhähdän soffan nurkkaan. Ihan yksikseni, jossa on hyvä ja huono puoli. Hyvä puoli on se, ettei lapseni oli vieressä höpöttämässä (en voi tajuta miten joku voikin höpöttää jatkuvasti). Ja toinen hyvä puoli on, että saan katsoa juuri niin siirappiset leffan kuin haluan. Ei tarvitse katsoa Jurassic Parkia, Simpsoneita tai mitään yltiöpäisiä räiskintä pätkiä. Huono puoli (tai puute) on se, ettei vieressä ole ketään, jonka kainalossa leffasta voisi nauttia. Ja myöhemmin ehkä jostain muustakin.
Skippaan suosiolla osion "siitä puhe mistä puute", jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti