Karvasta asiaa

Tämän päivän aihe löytyi työpaikan kahvituntikeskustelusta. Kahvitauothan ovat legendaarisia paikkoja suurille puheenaiheille.

Tänään aiheena siis olivat miesten karvat ja hieman tarkentaen lähinnä rinta ja selkäkarvat. En enää edes muista mistä keskustelu alun perin lähti, mutta yhtäkkiä oltiin karvoituksen parissa. Jokainen voi kuvitella, kuinka noin 15 eri ikäistä naista voi saada äänekkään ja iloisen keskustelun aikaiseksi aiheesta.

Tähän voisin jonkinmoisena yhteenvetona todeta, että rintakarvat ovat ok, kunhan eivät ole mitään Herra 47 tyyliä. Tuuheat selkäkarvat saivat melkein yleisen tuomion, mutta löytyipä joka piti selkäkarvoista. Voisikohan vaikutusta olla hänen miehellään, jonka pikaisesti nähneenä voin olettaa omaavan hyvän karvoituksen muuallakin kuin käsivarsissa.

Toisin kuin eräät etelän rantagigolot luulevat, meillä naisilla ei ole mitään "kanna minut metsään apinamies" fantasioita. Siis ainakaan suurimmalla osalla. Joten miehet voisivat jättää rannalla pullistelemisen ja karvojensa esittelyn niiden naisten iloksi, jotka sitä arvostavat ja jopa saattavat kotona odotellakin. Minulle ainakin mieluiten melkein karvaton kuin tosikarvainen mies.

Omana mielipiteenäni voin todeta, että eipähän ole mitään sitä vastaan, jos mies rinta-, sääri- ja ylenpalttiset käsikarvansa ajelisikin. Ainoa paikka jossa miehellä saa olla runsaasti (pitkiä) karvoja on pää ja tällä tarkoitan nyt yläpäätä :)


Keskustelussa tuli huomattua seikka, että vanhemmat naiset olivat "suvaitsevaisempia" karvojen suhteen kuin nuoremmat. Olen kyllä kuullut myös, että tämän hetken nuoret miehet (tällä tarkoitan noin parikymppisten ikäluokkaa) ovat hyvin kriittisiä ja kielteisiä naisten karvoituksen suhteen. Kerran on jäänyt kainalokarvat poistamatta niin suhde on ohi.


Ehkäpä taas piakkoin teen tuttavuutta tuon miesten keksimän kidutusvälineen - epilaattorin - kanssa.