Nyt se sitten taas tapahtui. Nimittäin törmäsin valloittavaan hymyyn. Olisin voinut jutella kyseisen henkilön kanssa vaikka kuinka kauan. Mutta sitten tilanne oli ohi ja hän häipyi sateen harmauden keskelle vieden valaisevan hymyn mukanaan.
Olen aina ollut heikkona hurmaaviin hymyihin. Hurmaavaa hymyä ei voi kuvailla, se voi olla monella tapaa erilainen. Oikeanlaisen hymyn tunnistaa juuri sillä hetkellä, kun näkee henkilön hymyilevän ensimmäisen kerran. Miedoimmillaan hymy aiheuttaa mukavan lämpimän tunteen ja pahimmillaan vetää melkein jalat alta. Ja vaikka tämä olisi turhaa, niin mainitsen tässä kuitenkin, että "kauneus on katsojan silmässä". Jokaiselle oikeanlainen hymy on erilainen.
Seurauksena tästä heikkoudesta, olen joskus ajautunut suhteisiin miesten kanssa, jotka ovat olleet totaalisen vääriä, mutta joiden hymy on ollut juuri se oikea. Hymyilemällä ovat saaneet minut unohtamaan järjen ja lipumaan tilanteen mukana. Paljon olen antanut anteeksi vain hymyn tähden. Kaikkein katalin yhdistelmä on hymy ja pitkät hiukset. Kylläpä sitä naisen pitääkin olla, joskus hölmö ja heikko. Kuitenkaan pidemmän päälle hurmaavinkaan hymy ei riitä suhteen rakentamiseen ja ylläpitämiseen, vaikka alkuun sillä kyllä pääsee.
Hymyileminen on helpoin ja halvin tapa hurmata minut. Siis jos törmäät minuun baarissa, älä tarjoa minulle olutta vaan hymyile :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti