Jos voisin, sanoisin olevani pahoillani niiden tätien puolesta, joiden kahvituntia tänään järkytin. Mutta koska seison edelleen mielipiteideni takana, pahotteluja ei ole luvassa.
Tämän päivän kahvituntikeskustelun aiheet olivat kihlaus ja avioliitto. Tässä vaiheessa jo selvyyden vuoksi huomautan, että koko ajan puhe oli heterosuhteista. Ehkäpä tädit eivät voi edes ajatella muita vaihtoehtoja.
Keskustelu taisi lähteä todenteolla käyntiin, kun tädit ihmettelivät erään parin olleen kihloissa jo kolmisen vuotta. Miettivät, että aikoivatko he mennä naimisiin vai erota. En tietenkään osannut pitää suutani kiinni, kysyin että eikö kihloissa oleminen ole vaihtoehtona. Tiivistettynä vastaus oli, että kihlat ovat edelleen lupaus naimisiin menosta ja kovin pitkiä kihlauksia ei pitäisi olla. Kahvit taisivat siinä vaiheessa mennä väärään kurkkuun, kun ilmaisin että voisin olla vaikka loppuelämäni kihloissa menemättä naimisiin.
Toisen järkytyksen aiheutin ilmoittaessani, että voisin olla naimisissa, mutta asua eri asunnoissa. Sain tovin vastata kysymyksiin ja puolustella mielipidettäni. Kertoessani, etten ole varma jaksaisinko joka päivä katsella toista samassa kämpässä, tädin pyörittelivät silmiään epäuskoisina. Kuulemman kyseessä ei voi olla oikea avioliitto, jos ei asu saman katon alla. Kyllähän aviolliset velvollisuudet varmaankin tulevat suoritetuiksi, vaikka kirjat olisivatkin eri osoitteissa. Eihän tuo nyt sitä tarkoita, ettei koskaan samassa sängyssä nukuta. Keskusteluyhteyskin voi toimia paremmin ja erimielisyyksiä olla vähemmän.
Viimeisenä aiheena päästiin ikäeroihin, sekään ei saisi olla enempää kuin plus/miinus viisi vuotta. Ja mitä pienempi sitä parempi. Tuossa vaiheessa se taisin olla minä, joka pyörittelin silmiäni. En viitsinyt kertoa, että osaltani ikäero on suhdehistoriassani "ylittynyt" molempiin suuntiin muutamaankin otteeseen.
Eiköhän jokaisen ole saatava valita itselleen sopivin tapa parisuhteissa, ilman että tädit sitä ihmettelevät ja paheksuvat. Jokainen on itse paras asiantuntija oman elämänsä suhteen ja yhtä ainoaa mallia onnellisesta parisuhteesta ei ole olemassakaan. Minä en ainakaan piittaa tätien mielipiteistä, vaan hoidan parisuhteeni ihan niinkuin parhaaksi näen. Toivottavasti jokainen tekee samoin.
Olen tässä kirjoituksessa puhunut tädeistä, jolla termillä en niinkään viittaa henkilöiden ikään vaan tapaan suhtautua asioihin ja maailmaan. Ikäni puolesta itsekin alan pikkuhiljaa olla tätikastia, mutta toivottavasti ajatukset ovat edelleen nuoren naisen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti